Ajelin aamuauringossa 21.2. Lahdentietä ja yhtäkkiä näin tien vasemmalla puolella hauskannäköisen rakennuksen. Tarkemmin sanoen sen katon muoto sykäytti. Näin heti mielessäni jonkun laskemassa sitä alas. Tie vei kuitenkin pohjoiseen, mutta muistikuva jäi päähän.
Seuraava aamu valkeni yhtä aurinkoisena. Varhaisia aamulaadintoja tehdessä tuli sellainen olo, että nyt jos koskaan se rakennus pitää käydä kuvaamassa. Tein työmatkalla aika pitkän mutkan tämän takia. Onnekseni löysin hyvän kuvauspaikan, josta rakennus oli ikuistettavissa kokonaisena. Ohessa toinenkin otos samasta tilanteesta. Oli kylmä aamu, näpit siinä hieman jäätyivät, mutta mieli oli lämmin. Lähetin kuitenkin saman tien yhden kuvan Mäkelän Markulle ja kysyin, onnistuisiko tämmöinen juttu. Markulla oli alkupäivästä menoa, mutta iltapäivällä valmis pääkuva tuli jo sieltä nähtäväksi. ”Oisko tossa? Vähän fuskasin mittakaavasta, eli ukko on isompi esim. rakennusten ikkunoihin verrattuna että erottuu paremmin, mut toiminee noinkin.”
Olimme juuri tehneet Apu 13:n ristikon, joten piti miettiä, mihin tämä talven aikana sopisi. Pienillä vekslauksilla se toinen siirrettiin numeroon 14 ja tämän paikaksi tulisi Apu 12 eli tämä viikko. Kuva osoittautui herkulliseksi lauseverkon kannalta ja haarautuvia nuolia tulikin melkoisesti. Homma sujui hankalaan asetelmaan nähden hyvin ja Markku sai piirrettävää jo 23.2. Tässä tapauksessa hän sai vain laatimuksen ja teki sitten itse vihjeet ristikkoon.
Ristikko palasi Markulta 27.2. Eihän sitä katsellessaan voinut kuin ihastella. Tuli heti mieleen, että tämän hyvänolontunteen ja inspiraatiotarinan jakaisi mielellään muidenkin kanssa. Etenkään helpomman pään ristikoita ei yleensä suuremmin huomioida. Tuskin tästäkään monta mainintaa olisi tullut, ellei tämä kissapari olisi itse nostanut häntiään. Markku teki sen lomansa takia jo maanantaina omalla Facebook-sivullaan.
Erkki Vuokila